– Petri Laakso (19.12.2018)
Huomioita todelliseksi tulemisesta on ytimekäs yhteenveto Gurdjieffin viitoittamasta henkisestä polusta — tai oikeastaan kirja esittelee Gurdjieffin opetusten sydämen näkökulmanaan, miten sisäisestä kehityksestä kiinnostunut ihminen voi lähestyä henkistä polkua.
Kirja on melkoinen kummajainen henkisyyden markkinoilla siinä mielessä, ettei se esittele montaakaan harjoitusta eikä lupaile mitään. Kirja katsoo elämää koko universumin näkökulmasta ja esittää, että ihmisellä on myös toinen mahdollisuus ja vastuu kuin arkielämän ohikiitävät huvit.
Kirja selittää erityisen systemaattisesti, mitä psykologinen uni tarkoittaa, miten roolimme ja minäkuvamme vetävät meitä kuin pässiä narusta, miten ne pirstovat meidät osiin, pitävät kokonaisuuden meiltä pimennossa ja näin estävät mahdollisuuksiamme toteutumasta. Psykologisen unen idea esitellään kirjan alussa ja lopuksi se yhdistetään kaikkeen mitä kirjassa on käsitelty. Käytännöllisen, testattavissa olevan ytimen muodostavat kaksi lausetta siitä, mitä sisäiseltä työltä vaaditaan, jotta sillä olisi vaikutusta. Lopuin viimein kirjan ideoiden soveltaminen vaatii sitä, että aktiivisesti työstää todelliseksi tulemisen polun monia eri osa-alueita, mutta perusaskeleet ovat hyvin yksinkertaisia, jopa hämäävän ilmeisiä, mutta saattavat samalla tuntua epäintuitiivisilta vasten tavanomaista tapaamme ajatella asioita.
Esitystapa on monipuolinen ja tarjoaa jotain ihmisen kaikille puolille: kirjan kantava metafora on lasten sadun lelu, josta tulee todellinen, kun sitä rakastetaan pitkän aikaa, mutta kirjassa myös luonnostellaan joitakin Ouspenskyn Sirpaleita-kirjan ydinkäsitteitä sekä yhdistetään niitä fysiikan keskeisiin teorioihin. Painotus on kuitenkin aina siinä, että tärkeää on tämä hetki, keho — ja että todelliset muutokset ovat fysikaalisia muutoksia kehollisessa kokemuksessa.
Kirjassa käydään läpi Gurdjieffin käyttämää käsitteistöä ”monta minuutta vs. Todellinen Itse” sekä kuvaillaan ”Olemisen” pystyakselin eri tasoja ja niiden vastavariaatioita siinä määrin, että käy selväksi, millainen rooli itsekkyydellä vs. palvelemisella tämän tyyppisellä henkisellä polulla on. Minuus-retoriikkaa täydennetään buddhalaistyylisellä ilmaisutavalla, jossa puhutaan ei-pysyvyydestä sekä jostain todellisemmasta, joka piilee ilmiömaailman takana. Kirjan lopussa käytetään itse asiassa buddhalaista kieltä elävän todellisuuden perimmäisten totuuksien ilmaisemiseen. Perimmäinen todellisuus jää meiltä piiloon, koska vietämme aikamme psykologisessa unessa emmekä ota huomioon maailmankaikkeuden lakeja. Käytännön fiilis, joka kirjasta nousee, on polku, jossa havainnoidaan vuosikausia sisäisiä ja ulkoisia kaavoja, kehitetään tarkkaavaisuutta, jota nämä kaavat eivät vie mukanaan — ja sitten viimein saavutetaan avautumisen ja tislautumisprosessin kautta toisenlainen näkökulma, jossa tavanomainen, nurinkurinen tapamme ymmärtää elämää kääntyy päälaelleen ja alta paljastuu jotain aivan muuta. Yksilöllisyyden löytäminen ja vapaus saavat aivan eri merkityksen polulla, jossa palvelemme syvempää todellisuutta, josta olemme aina olleet osallisia — ja joka aina kutsuu meitä luokseen — mutta jonka tavallaan työnnämme syrjään, koska emme vaivaudu tutkimaan elämän merkitystä kurinalaisesti emmekä etsimään ihmistä, jolta saisimme työkalut ja opastuksen, joita sellainen prosessi vaatii, jossa meistä tulee jotakin muuta kuin mitä yhteisömme niin huoletta eteemme kattaa.
Kirjasta saa ensivaikutelman, että se on kovin yleisluontoinen alkeisopas, mutta itse asiassa synteesin skaala ja selkeys voivat auttaa käsitteellistämään monia asioita — etenkin jos olet ihminen, joka on tuntenut sisällään kutsun, oli se sitten vain ohimennen tai jo pidemmän aikaa. Radikaalein ja vaikeimmin sulateltava väite, jonka kerrotaan olevan kaiken todellisen perusta, lienee se, että vaikka ajattelemme sisäisen kehityksen olevan polku, jota mielellään kuvittelemme kulkeneemme jo hyvän matkaa — myös tämä prosessi noudattaa aina samoja lakeja kuin kaikki muukin. Jokaisessa hetkessä on oma ”sellaisuutensa”, jolle meidän täytyy antautua, jotta voimme herätä siihen, mitä todella on. Vain siten voimme olla asianmukaisesti yhteydessä kaikkiin sisäisiin ja ulkoisiin tasoihin. Meidän on ymmärrettävä, miten tavanomaiset ajatukset ja tunteet yleensä hallitsevat meitä — ja oltava hyväksymättä sitä. Sen sijaan meidän täytyy herkistyä hienosyisemmälle energialle, jonka voimme vastaanottaa vain jos olemme yhteydessä kehoomme, juuri nyt, hetkestä toiseen, tietoisia siitä mitä ikinä tapahtuukaan. Väite, että yksilöllisyys ja vapaus ovat riippuvaisia tästä prosessissa, on se shokki, jota kohti meidän täytyy kulkea yhä uudelleen ja uudelleen, sillä ilman toisenlaista katsetta, katsetta joka tulee toiselta tasolta, emme voi toivoa pakenevamme psykologista untamme. Meidän on kuitenkin niin sanotusti saavutettava toinen ranta, jotta voimme tulla nähdyiksi, ja jotta se, mikä elämästämme puuttuu, voi lunastaa meidät omakseen.
Minulle tämä kirja on stop-merkki, jonka voi tuntea olemisensa ytimessä. Se edustaa kutsua, joka voi resonoida sisällämme ja maailmankaikkeuden äärilaidoilla. Tätä kutsua ovat monet perinteet paradoksaalisesti kuvailleet niin, että todellinen Itsemme kutsuu meitä kantamaan vastuumme ja hoitamaan oman osuutemme — näyttelemään sen roolin, joka ihmiskunnalle osana suurempaa kokonaisuutta on tarkoitettu. Jotta tämä olisi mahdollista, täytyy löytää muita ihmisiä, jotka aistivat samankaltaisen kutsun — minulle tämä kirja on lähettiläs, joka viestii yhdestä mahdollisesta polusta, jonka avulla voimme löytää oikean paikkamme ja todelliset mahdollisuutemme kokonaisina ihmisinä.
